• Lastenlääppijät ja naistenlääppijät ovat osa samaa tarinaa

    Rosa Meriläinen
    KOLUMNI
    Rosa Meriläinen 
    Kirjoittaja on tamperelainen vapaa kirjoittaja.
     

    •  
    •  
      1454297519293?ts=1058

    Olin yhdeksänvuotias matkustaessani etäisäni luota Vantaalta junalla takaisin kotiin Turkuun. Viereiselle paikalla lyöttäytyi makeilevasti hymyilevä mies, joka kallistui minua kohti, kosketteli muka vahingossa käsivarttani. Hän hengitti raskaasti, yritti udella minulta kotiosoitettani. Sanoin meneväni vessaan ja jäin piilottelemaan sinne.

    Turun asemalla lähdin suoraan juoksemaan kohti Kauppatoria. Näin miehen seuraavan, mutta onnistuin eksyttämään hänet.

    En kertonut kenellekään aikuiselle asiasta, koska ajattelin, että he olisivat turhaan pelästyneet ja ehkä olisivat jopa rajoittaneet liikkumisvapauttani. Lisäksi tunsin syyllisyyttä siitä, että kaula-aukkoni oli varsin avara.

    HELFEM eli Helsinki Feminists Unite, on alkanut vähitellen julkaista keräämäänsä satojen tyttöihin ja naisiin kohdistuvan seksuaalisen ahdistelun aineistoa. Blogiin ei ole syyttä liitetty feministien keskuudessa käytössä olevaa TW–merkintää eli trigger warningia. Se varoittaa lukijaa siitä, että aineisto voi aiheuttaa ahdistusta ja pahaa oloa.

    Ensin sitä ajattelee, että kaikkihan on jo nähty ja kuultu. Suomalaisen naisen on ollut pakko sopeutua melkoiseen määrään oman ruumiillisen koskemattomuutensa loukkaamista, jos on mielinyt pitää hauskaa esimerkiksi kavereiden kanssa yökerhossa tanssien. Jos päättäisi nostaa äläkän jokaisesta törkeydestä, hauskanpidosta ei tulisi mitään, vaan sitä saisi toimia oman elämänsä portsarina ja poliisina harva se tunti.

    Mutta moni tarina on alkanut jo lapsuudesta. Kahdeksan-, kymmenvuotiaat tytöt eivät ole joutuneet kokemaan seksuaalista häirintää ainoastaan koulutovereiden taholta, vaan tekijöinä ovat olleet myös aikuiset miehet. Kun tarinat alkavat lapsuudesta, tulee pedofiilit liitettyä sujuvasti osaksi muiden lääppijöiden armadaa: ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen loukata toisten ihmisten ruumiillista koskemattomuutta.

    Siten myös aikuisille naisille törkeyksiä huutelevat ahdistelijat ja lääppijät osallistuvat pedofilian normalisoimiseen osaksi tyttönä ja naisena olemisen kokemusta. Että tämä kaikki on niin tavallista, ettei meidän muka kannattaisi edes yrittää saada sitä loppumaan, vaan opetella vain itse puolustamaan itseämme.

    Koulussa meille tytöille opetettiin jo ala-asteella, miten tehdään nyrkkirauta avaimista. Lukioikäisenä kuljetin mukanani puukkoa, kunnes ensimmäisen kerran tosipaikan tullen tajusin, että jos otan sen esiin, puukko on todennäköisemmin omassa kuin tuon kullinheiluttelijan kurkussa.

    Pääsin kuin pääsinkin silloin eroon siitä raiskurista – enkä silloinkaan ajatellut, että asiasta olisi tarpeen kertoa aikuisille tai poliisille. Niin tavalliselta se tuntui: että keski-ikäinen mies yrittää maata väkisin alaikäisen tytön.

    Kenenkään ei ole normaalia ahdistella lapsia tai aikuisia. Se on sairasta ja väärin. Pyydän kaikkia niitä, joita ei ahdistella, avaamaan silmänsä. Puuttukaa aina, jos näette loukkauksia tapahtuvan. Yhteisössä on enemmän voimaa kuin yksilössä.

  • PARI ERINOMAISTA KOMMENTTIA JONKA KANSSA OLEN SAMAA MIELTÄ ELI TÄYSIN MIESVIHAAJAN KANSSA ERI LINJALLA:

  • Joku voisi julkaista miesten vastaavia kokemuksia. Sukupuolten yksipuolinen leimaaminen ja syrjintä on turhaa tässä asiassa.

    Samaa mieltä

     
     
  •  
     
     
     
     
    9:37

    Kyllä me suomalaiset miehet olemme hirviöitä. Miten maailmaan on yleensä päässyt kehittymään tällainen elämäntapa ja kulttuuri, jossa naiset ja lapset ovat vailla ihmisoikeuksia ja turvallisuutta. On merkillistä, että kansainväliset yliopistolliset kulttuuriantropologiset, sosiologiset ja juridiset tutkimukset eivät ole julkaisseet tästä kammottavasta asiantilasta tieteellisiä julkaisuja. Eräs merkillepantava seikka on se, että varhaiskasvatus, alakoulu, yläkoulu ja lukio-opetus on lähes täysin naisvaltaista. Ovatko naiset epäonnistuneet suomalaisen miehen kasvatuksessa niin pahoin, että vietettyään suurimman osan ajastaan syntymästä armeijaikään naisten kasvatustyön alla, suomalaisesta miehestä tulee siitä huolimatta hirviö.