Hei,

Kirjoitan Sinulle, joka kävelit tänään maanantaina 29.02.2016 aamulla pienen lapsesi kanssa läheisen päiväkodin suuntaan. Kävelit hitaasti käsi kädessä lapsesi kanssa vierekkäin ja työnsit samaan aikaan toisella kädellä lastenvaunuja eteenpäin. Olin itse lähistöllä juuri lähdössä töihin. Olen nähnyt Sinut lapsesi kanssa usein samaan aikaan samassa paikassa kävelemässä samaan suuntaan. Olit todennäköisesti viemässä lastasi päivähoitoon. Seurasin hetken aikaa taustalla yhteistä matkaanne. Halusin kirjoittaa tämän viestin kertoakseni Sinulle, että se miten käsittämättömän läsnä ja kärsivällinen olet pienen lapsesi kanssa tuon matkan aikana on kerrassaan upeaa katseltavaa. Kävelet lapsesi kanssa käsi kädessä rauhallisesti juuri sitä vauhtia kuin lapsesi kävelee, ei yhtään nopeampaa tai yhtään hitaampaa vauhtia. Minusta näyttää siltä, että juttelet koko ajan lapsesi kanssa jotain. Tuntuu siltä, että matkanne aikana kellossasi ei ole sekunteja, ei minuutteja, ei tunteja. On vain tuo yhteinen hetki ja matka. Vaikka Sinulla itselläsi ehkä työt jossain jo odottavatkin, Sinulla ei matkanne aikana näytä olevan kiire minnekkään, ei kertakaikkiaan minnekkään.

Asetin tämän viestini Sinulle julkiseksi kaikille Facebookin käyttäjille, koska toivon, että näkisit viestini. Ymmärrän, että se on kuitenkin epätodennäköistä, mutta uskon silti kohtaloon. Tiedän, että mun pitäisi kertoa nämä sanat Sinulle kasvotusten, mutta vielä en ole sitä tehnyt sillä en halua häiritä matkaanne. Jos kuitenkin jonain aamuna näet pitkän miehen tulevan teitä vastaan, tervehtivän Sinua ja lastasi ja haluavan kätellä Sinua niin älä pelästy, sillä haluan vain kätellä Sinua ja kertoa Sinulle miten hieno ja läsnäoleva isä olet lapsellesi.

Ystävällisin terveisin,
Markku Hietala

https://www.facebook.com/markku.hietala.39/posts/10208054571943605