“ Liisa heräsi usein öisin, koska hänen piti mennä ehostamaan itseään. Nukkuessaan häneltä valui kuolan lisäksi kaikki meikit, jotka levisi kasvoihin ja hän oli mielestään ruma joten hänen piti herätä monesti öisin meikkaamaan itsensä ja sitten vasta hän oli tyytyväinen ja saattoi nukahtaa uudelleen.
Mies heräsi joskus kesken unien ja jäi miettimään kuka  nainen hänen vieressään nukkui kunnes muisti heikkona hetkenään menneen naimisiin joten sen täytyi olla nainen jonka kanssa hän papin edessä sanoi maagillisen sanan; tahdon.
Se oli aina erinäköinen nainen.
Saunassa mies totesi naisen oikeaksi ihmiseksi eikä enää ihmettele miksi nainen niin kovasti meikkaa itseään.
Eihän kukaan saata olla tuon näköinen joka päivä.
On pakko muuttua ja hakea itseään joka päivä.
Ainakin jos on nainen.
Onneksi en ole vaan olen syntynyt mieheksi.
Nukun hyvin enkä ainakaan mieti turhuuksia kuten ulkonäköä.
Olen sen näköinen kuin olen ja sillä siisti.
Jos valvon mietin hieman tärkeämpiä asioita.

Nainen meikkaa nimenomaan itsensä vuoksi ei niinkään jonkun miehen mieliksi.
Nainen vain voi kestää kaikki ne turhuudet kuten korkokengät, talvellakin pakolliset minihameet, kaikki ne kalliit meikit, vartalonmukaiset eli liian pienet kalsarit ja mitä kaikkea turhuuksia löytyykään niin kyllä nainen löytää ne itselleen.
Kiusatakseen itseään?
Aamut kuluvat peilin edessä ehostamassa.
Illat kuluvat peilin edessä pesemässä ylimääräiset naamastaan.
Sanoinko jo että onneksi olen syntynyt mieheksi!”