femi%2B1.jpg


Miesvihamielistä sukupuolinarsismia ylläpitävä feminismi on valtion erityisessä suojeluksessa, joten myös Yle on levittänyt täysin palkein sen vihasanomaa aina 1970-luvulta lähtien. Viime vuosina  virallinen feminismi on käynyt entistä jyrkemmäksi, jonka vuoksi on todella yllättävää, että Ylen Kulttuurcoctail-ohjelma on haastatellut kahta ymmärrettävästi nimettömänä pysyttelevää naista, jotka osoittavat riemastuttavan selväjärkisellä logiikalla nykyfeminismin järjettömyyden ja tekopyhyyden. Ylen verkkosivuilla julkaistu haastattelu Naiset, jotka vihaavat feministejä on hämmästyttävän suorapuheista tekstiä feminismin julkisista tabuista aina jutun otsikkoa myöten, jossa vinoillaan kommunisti-dekkaristi Stieg Larssonin vihafantasiakirjalle Miehet jotka vihaavat naisia.

Jo heti haastattelun alkumetreilla kerrotaan se sama, jonka monet roturealistit ovat joutuneet kokemaan:
B: Sama syy. Olen freelancer, ja moni töistäni päättävä on feministi. Jos et ole heidän puolellaan, he voivat torpedoida mahdollisuutesi. Lisäisin myös tämän valitettavan tylsäksi hoetun itsestäänselvyyden: arvatkaa kahdesti, millaisen paskamyrskyn olen saanut aikaiseksi kommentoituani feminismiin liittyviä kysymyksiä sosiaalisessa mediassa. Enkä edes kritisoinut, vaan tarjosin käsiteltävään asiaan maltillista näkökulmaa. Vihan määrä yllätti ja pelotti.
Haastateltavat kertovat, mitä feminismi on ilman sen tasa-arvoista savuverhoa:
B: Kun puhun feminismistä, puhun kolmannen tai neljännen aallon feministisestä ideologiasta, jolla on vahva vaikutus kulttuurissamme. Se perustuu patriarkaattiteorialle ja sukupuolten kieltämiselle. Se on retoriikaltaan vahvasti marxilaista. Feministit itse hokevat feminismin olevan vain sukupuolten välistä tasa-arvoa, "että naisillakin on ihmisoikeudet!", mutta tämä sanakirjamääritelmä kuvaa sitä yhtä heikosti kuin "ihmisten välinen tasa-arvo" kuvaa kommunistista Neuvostoliittoa.
 
A: Nykyfeminismin viesti on mielestäni ristiriitainen. Yhtäältä halutaan lyödä kiila miehen ja naisen väliin ja toisaalta väittää, ettei sukupuolia ole, että ne ovat vain kulttuurisia ja sosiaalisia rakennelmia. Hyvä esimerkki feministisen ajattelun epämääräisyydestä ja jakomielitautisuudesta on feministikirjailija Erica Jongin haastattelu Helsingin Sanomissa (20.2.2016). Siinä hän haluaa korostaa sukupuolten välistä eroa ja samaan hengenvetoon ihmettelee, miksi sukupuolta aina korostetaan. Tämä kertoo feministeille tyypillisestä tavasta pitää näitä kahta agendaa yllä. Yrittäkää nyt jumalauta päättää, että kumpi teille on olennaista.
Feminismi Suomessa vuonna 2016:
B: Feministinen liike on pahimmillaan autoritäärinen, vihamielinen ja kontrolloiva. Se ei hyväksy itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, tuli se sitten liikkeen sisältä tai ulkoa. Se pyrkii kielen haltuunottoon kontrolloimalla sitä, miten esimerkiksi sukupuolista saa ja voi puhua. Tällä tavoin se haalii itselleen valtaa. Määrittelemällä toisella tavalla puhuvat harhaoppisiksi, naisvihamielisiksi, seksisteiksi, taantumuksellisiksi tai muuten epäkelvoiksi se pystyy vaientamaan terveen keskustelun ja varmistamaan itselleen kielenkäytön hegemoniaa. Kaikki eivät ole näin radikaaleja. Mutta hiljainen, maltillisempi enemmistö ei uskalla tai ilmeisesti edes halua haastaa radikaalisiipeä. Tämän vuoksi radikaalifeminismi pääsee valtavirtaistumaan kovaa vauhtia.
Feministinen puhe kaikkialla lännessä vaikuttavasta pahantahtoisesta patriarkaalisesta vallasta osoittautuu pelkäksi ideologiaa tukevaksi myytiksi ja pahimmillaan vainoharhaksi:
B: Patriarkaatti on sosiaalinen järjestelmä, jossa miehet päättävät politiikassa, työpaikoilla, talouselämässä ja perheiden sisällä naisten ja lasten asioista. Tällaista järjestelmää ei ole Suomessa, Pohjoismaissa, Länsi-Euroopassa tai länsimaissa. Sellaisia systeemeitä on maailmalla, mutta feministit eivät tunnusta sitä, että Suomessa eletään mahdollisuuksien tasa-arvon piirissä, ja jokainen on lain edessä yhdenvertainen. He hakevat absoluuttista lopputuloksen tasa-arvoa, jota ei voi saavuttaa ilman järjenvastaista yksilöiden oikeuksien polkemista ja pakottamista. Feministit tulkitsevat historiaa patriarkaattiteorian valossa. Heillä on kertomus siitä, miten naiset ovat "vasta" viimeisen sadan vuoden aikana hiljalleen tulleet miesten rinnalle työelämään, ja koska tämä ei aina ole sujunut ongelmitta, on kyseessä miesten sisäsyntyinen vihamielisyys ja vallanhalu naisia kohtaan. Tämä on yksinkertaistavaa ja miesvihamielistä.
A: Radikaalifeministien luoma ja ylläpitämä salaliittoteoria, jonka mukaan miehet systemaattisesti sortavat naisia ja vaikeuttavat naisten täysvaltaista osallistumista yhteiskunnan toimintaan on täysin absurdi. Suomessa naisten osuus työntekijöistä on kasvanut huimasti sotien jälkeen. Koulutuksen, etenkin korkeakoulutuksen, osalta naiset ovat jo ohittamassa miehet. Suomessa on merkittävissä ja vaikutusvaltaisissa asemissa olevia naisia niin yritysmaailmassa, yliopistoissa kuin politiikassa. Nämä faktat osoittavat, että naisilla on tasavertainen mahdollisuus toimia vaativissa tehtävissä, yksilöllisten kykyjensä ja ominaisuuksiensa puitteissa. Sivuhuomautuksena: feministit ovat harvemmin ruinaamassa sukupuolikiintiöitä kaivoksiin, öljynjalostamoihin tai viemäreihin.
Miksi feministien käyttämä uhriutumis-strategia on vaarallista kaikkille naisille, etenkin nuorille:
A: Feminismissä on vaarallista se, miten se kylvää nuoriin tyttöihin ja naisiin uhriasennatta. Se on ihan kamalan myrkyllistä. Uhriasema ikään kuin oikeuttaa feministit puhumaan miehistä miten huvittaa. Feministit ovat usein haluttomia näkemään, että miehetkin saattavat olla uhreja. Tästä on tuoreena esimerkkinä on Väestöliiton asiantuntijan Heli Vaarasen taannoisen mielipidekirjoituksen (HS 13.1.2016) raju teilaus. Kirjoituksessaan Vaaranen esitti huolensa miesten heikentyneestä asemasta parisuhteessa. Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miten uhriutuminen edistäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa. Miten voi nähdä arvon toisessa ja itsessään, jos kokee olevansa alituiseen uhriasemassa?
B: Leikitään, että nuori tyttö tulee kohdelluksi huonosti netissä tai koulussa. Jos hyvää tarkoittavat feministit alkavat puhua hänelle siitä, miten tyttöjä kohdellaan edelleen niin huonosti, niin kaikki huomio kiinnittyy hänen sukupuoleensa – ja sukupuolelleen hän ei voi yhtään mitään. Tytön kiusaamiseen saattaa vaikuttaa joukko asioita, jotka selittävät sen. Jos kyse on normaalista ristiriitatilanteesta, niin aluksi voisi tutkia esimerkiksi osapuolten vuorovaikutustaitoja. Jos kyse on taas väkivallasta, niin syitä pitäisi etsiä väkivallan tekijästä, eikä uhrin sukupuolesta. On haitallista, jos naisia opetetaan pienestä pitäen olemaan uhreja tai tarkkailemaan asioita uhrin näkökulmasta. Tällainen ajatusmalli pitää naiset nimenomaan altavastaajina, koska uhrin asemasta on aika vaikeaa tehdä mitään.
Feminismin tulevaisuus:
B: Tulevaisuuden historiantutkimuksessa länsimainen feminismi 2000-luvulla tulee näyttämään erikoiselta liikkeeltä. Olisi parasta, jos länsimaalaiset naiset käyttäisivät energiaansa ja asemaansa esimerkiksi huonommassa asemassa olevien naisten auttamiseen maailmanlaajuisella tasolla sen sijaan, että uhriutuisivat keskenään täällä kaiken hyvinvoinnin ympäröiminä.
 
Femi%2B2.jpg